Oikea vai nurja

Tunnistatko sinä, kumpi puoli virkatusta on oikea puoli? Vai tiesitkö edes, että liinan tai maton voi laittaa väärin päin? Puolet eivät olekaan samanlaisia! :)

Useassa tilanteessa minulle on tullut vastaan, että esim. virkattu matto on laitettu lattialle väärin päin, nurja puoli ylöspäin. Virkkausta harrastamaton tai siihen perehtymätön saattaa tietämättään tyytyväisenä pitää mattoa molemminkin päin. Mutta kun oikean ja nurjan puolen oppii erottamaan, ei mattoa enää osaa nurin päin pitää. Minulla on muuallakin huomatessani tapana kääntää virkkaus oikein päin. Tottunutta silmää nurja puoli häiritsee kovasti, eikä siihen voi olla puuttumatta.

Miten oikean ja nurjan puolen sitten erottaa? Kuvassa asiaa on havainnollistettu. Virkkauksen oikealla puolella (kuvassa kylläkin vasemmalla :)) hieman "letin näköinen silmukkajana" erottuu ketjusilmukoissa selvemmin. Tämän saman voi huomata työn reunoissa. Yllä olevassa kuvassa on tehty reunoihin vielä ylimääräinen piilosilmukkakerros, mikä korostaa tuota lettimäistä vaikutelmaa. Huomaatko?

Olisiko nyt oikea aika tarkistaa kodissa olevat virkkaukset, ovatko sattuneet oikein vai väärin? Vai ovatko kenties valmiiksi ajatuksen kanssa oikein asetetut? :)

Minähän en mustaksi muutu!

Miksi positiivisen huomion kohteena oleminen on meille suomalaisille niin vaikeaa? Vai onko se epävarmuus valinnoista ja pelko siitä, ettei rohkeammalla asuvalinnalla ja yllättävällä värillä joudu päinvastaisen huomion kohteeksi?

Poikani täyttää viikonloppuna kahdeksan vuotta. Lähdin eilen hänen kanssaan ruokakauppaan synttäriostoksille. Teki mieli laittaa päälle punainen kellohame alushameella, ihan muuten vain. Laitoin. Tällaiset pienet asiat piristävät arkeani. Ehkä piristän samalla joskus myös jotain muuta. Marketin käytävällä edessäni käveli gootti-tyylinen pariskunta mustissa, mutta persoonalliselle tyylilleen uskollisena. Se piristi minua. Taisi olla ainoa kerta kun ilostuin mustan värin ansiosta. Sekin siitä syystä, kun mietin, kuinka paljon iloisempaa ja mielenkiintoisempaa olisi, jos kaikki pukeutuisivat persoonallisesti ja rohkeasti!

Kaupungilla liikkuessani ja muualla ihmisiä seuratessani harmittelen aina sitä, kuinka synkästi ihmiset pukeutuvat. Musta väri ja persoonattomuus valtaavat yhä enemmän. Ja mitä enemmän ne valtaavat, sitä enemmän huomaan vastustavani niitä omalla pukeutumisellani.

Suunnittelimme poikani kanssa synttäreille teemaa. Aku Ankka oli hänen ehdotuksensa. Mikä ettei, iloinen värikäs ja hauska hahmohan se on. Selasimme teeman mukaisia kuvia netistä ja lehdistä. Yhtäkkiä tajusin jotain järkyttävää: Aku Ankallahan on nykyään musta takki! Ja veljenpojilla myös. Mitä ihmettä? Mitä on tapahtunut kirkkaansiniselle merimiestakille ja veljenpoikien pirteille puseroille? Onko Akunkin täytynyt sulautua mustaksi muuttuneeseen maailmaan? Kuinka surullista. Vanhoissa klassikkosarjakuvissa Aku oli vielä sinisessä takissa. Mutta näinpä se valitettavasti on valtaväestönkin suhteen: vanhoina hyvinä aikoina ihmiset osasivat vielä pukeutua tyylikkäästi. Miehet olivat miehekkäitä herrasmiehiä ja naiset viimeistellyn naisellisia. Kauan eläköön vintage ja värikkyys!

Syksyä sydämessä

Oletko viime aikoina ehtinyt pysähtyä nauttimaan hetkestä? Arvostamaan itsestään selvää asiaa? Nähnyt asiasta valoisamman puolen?

Lapset tekevät juuri näihin aikoihin pakolliset syysaskartelut koulussa ja kerhossa. Me aikuiset kuittaamme nämä tuotokset usein kiireessä puolihuolimattomasti vain: ”joo, onpa hieno”. Ehkä vähän vilkaisemme. Mutta mikä on oma suhteemme syksyyn? Kaiken kiireen, hälinän ja arjen keskellä muistamme vain valittaa pimeydestä, murehtia tekemättömiä puutarhatöitä ja ensimmäisiä pakkasia. Jääkö meidän oma syksystä nauttiminen askartelujen myötä kokonaan?

Mielestäni jokaisen aikuisen, myös sinun, täytyisi pysähtymällä pysähtyä joka syksy jonkinlaisen syysaskartelun tai -ihmettelyn merkeissä. Ei noin uskomatonta Luojan luomaa taidetta saa pitää itsestään selvyytenä. Sitä eivät edes parhaimmat taiteilijat pysty päihittämään. Luonnossa on sitä jotain, mikä ainakin minua puhuttelee uudelleen ja uudelleen. Aina eri tavalla. Täytyy vain osata aina välillä pysähtyä hetkeen ja antaa sen puhua. Imeä hetkestä kaikki se ilo, rauha ja voimavara, joita arki vääjäämättä kuluttaa.

Jokin päivä sitten satoi saman päivän aikana peräjälkeen vettä, räntää, lunta ja rakeita, huomasitko? Eikö se ole luonnon monimuotoisuutta parhaimmillaan! Samasta elementistä niin montaa eri muotoa. Ja me kiireiset ihmiset vain tuskastelemme kastuvia silmälaseja ja leviäviä ripsivärejä. Minä ainakin odotan seuraavaa kunnon sadekuuroa, kun saan ottaa mukaani valkoisen rimpsureunaisen sateenvarjoni, se on minun prinsessahetkeni. Tai sitten saatan nauttia kasvoja ja hiuksia pitkin valuvista pisaroista ja värikkäästä sadetakistani.

Lähde sateisena iltana lenkille, ei siitä huolimatta, vaan juuri sen takia! Nauti tunnelmaa luovista katulampuista ja lätäköissä tanssivista sadepisaroista. Siitä, että saat loiskutella isossa vesilammikossa iloisen värikkäissä kumisaappaissa. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Pysähdy kesken työmatkan vain ihastellaksesi upeaa pihlajaa, ehkä poimiaksesi muutaman lehden mukaasi. Kahlaa pihalla olevassa vaahteranlehtimeressä nauttiessasi niiden kahinasta, naapurin haravoidessa otsa rypyssä. Seuraa luonnon näyttämää esimerkkiä ja piristä itseäsi ja läheisiäsi käyttämällä pukeutumisessasi värejä! Sytytä illalla kynttilä, nauti kiireettömästä ja tunnelmallisesta hetkestä ja liekin rauhoittavasta lepatuksesta. Lämmitä kuppi kuumaa kaakaota ja anna vaahtokarkin sekä suklaan sulaa. Ja sydämesi. Se on pienestä kiinni, vain asenteen matkan päässä!

Minä ainakin yritän säilyttää itsessäni sen pienen tytön, ihastella lapsen lailla syksyistä väriloistoa joka kerta niin kuin ensimmäistä kertaa. Tänään aion lähteä lasteni kanssa keräämään käpyjä syksyistä asetelmaa, sitä askartelua, varten. Päivälenkillä keräämäni vaahteranlehdetkin odottavat vielä arvoistansa käyttöä. Onhan noita lehtiä kotipihallakin riittävästi, mutta ei kai niitä raaskisi edes haravoidakaan. :)

Lilla Sinuksin tupa

Aurinkoinen tervehdys juuri sinulle! :)

Luonnon valmistautuessa talveen ja ihmisten kaivautuessa vilttien alle on mukava tehdä jotain piristävää. Sinuksin blogi on vihdoin uudistettu ja postauksiakin alkaa taas tulla! Hiljaiselon aikana on tapahtunut paljonkin, mielenkiintoisimpia poimintoja menneestä luvassa hieman myöhemmin. Tähän alkuun kuitenkin kurkistus Lilla Sinuksin puolelle. Lilla Sinuksihan on Villa Sinuksin 1:12 miniatyyrimaailma, joka koostuu tällä hetkellä roombox-asetelmista. Osa niistä on myös asiakkaiden ihasteltavissa.

Nukkekotiharrastukseni on vasta melko alussa. Ehdin ostaa 4-kerroksisen nukkekodin, maalailla ja sisustaakin sitä jo, kun ymmärsin, että avoin, iso talo ei ole minun juttu. En jaksa pyyhkiä pölyjä, asetella tavaroita uudestaan viittä kertaa päivässä (lasten luvattomien leikkien jälkeen), enkä etsiä pikkuriikkisiä esineitä lasten lelukaaoksesta. Sitäpaitsi tykkään muutenkin mieluummin pienistä projekteista, jotka saa joskus valmiiksikin!

Tämä minimaailma vie kyllä mennessään! Aina löytyy jokin minimalistinen ihanuus, joka on vain aivan pakko saada. Juuri valmistunut kodikas ja herkullinen tupa on toinen roomboxini (=esim. johonkin laatikkoon tehty huoneasetelma). Seuraavaa varten on jo suunnitelmat valmiina, sormet syyhyten odotan pääseväni näpertämään sitä. Ensin on ehkä syytä kuitenkin kerätä tämän tekemisestä aiheutuneet sotkut, jotka eivät ole ihan minikokoa.. ;)

Toteutan nukkekotikoossa myös sellaisia sisustuksellisia asioita, joita en voi luonnollisessa koossa saada. Näin on helpompi elää sen tosiasian kanssa, ettei meille vain mahdu vanhaa puusohvaa tai hellaa. Todenmukaisuutta lisäävät pienet arkiset asiat, kuten pöydälle särkynyt kananmuna, keskeneräinen leipomus tai pöydälle jäänyt avonainen kirje.

Tämä tupa on tehty pienen kasvihuoneen sisälle. Sen takia sen kuvaaminen on todella haastavaa. Tässä teille kuitenkin pieni silmäys tupaan, joka jaksaa ainakin toistaiseksi aina vain uudestaan ilahduttaa itseänikin. Tervetuloa :)

Linnan juhlien etikettiä itsenäisyyspäivän kunniaksi

Etiketti on tapa tehdä asioita, se muuttuu vuosien kuluessa. Etiketin tarkoitus luoda kaikille tasavertainen ilmapiiri, ettei kukaan tunne oloaan liian poikkeavaksi. Etiketin tarkoitus on helpottaa vieraiden pukeutumisongelmia, ei luoda niitä! Mitä arvokkaampi tilaisuus, sitä tiukemmin etikettiä on syytä noudattaa. Pukeutumalla kutsussa pyydetyllä tavalla kunnioittaa myös juhli

en järjestäjää sekä muita osallistujia. Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton eli Linnan juhlien kutsussa pukukoodi on frakki tai juhlapuku.

FRAKKI

• miehen suurten iltajuhlien asu on frakki (joka on alun perin työpuku)
• frakki on edustavin, arvokkain ja juhlavin miehen juhlapuku (vaikka ei käytännöllisin ja toimivin)
• takki hännystakki, on edestä liivimäinen, takana pitkät liepeet
• takin alla on valkoinen liivi, jonka ei perinteisesti ole suotu näkyvän edestä takin helman alta, nykyään sallitaan, että liivistä näkyy korkeintaan 1–2 cm:n kaitale, aiheesta taistellaan edelleen ;)
• liivin sijasta voidaan käyttää valkoista vyöliiviä, cummerbundia
• takissa on silkkiset kauluskäänteet ja housuissa silkkiset sivunauhat 
• paitana on siipikauluspaita (kovitettu pystykaulus, jossa edessä alaspäin kääntyvät siivekkeet), paidan kalvosimien täytyy näkyä hihansuista 1,5–2 cm
• valkoinen taskuliina viivaksi taiteltu (jos kunniamerkkejä, silloin ei käytetä taskuliinaa)
• ei kelloa (taskukello vain), kalvosinnapit helmiäistä tai kultaa
• valkoinen solmittava solmuke (eli rusetti), jonka alle kauluksen kulmat jäävät
• frakki voidaan korvata tummalla puvulla (musta tai tumma yönsininen), kansallispuvulla tai virkapuvun juhlaversiolla (papit, poliisit ja muut viranomaiset)
• jos frakin korvaa tummalla puvulla, arvokkain ja juhlavin solmio on helmen harmaa silkkisolmio
• kengät ohutpohjaiset mustaa kiiltonahkaa tai korkeakiiltoista pintanahkaa, mustat silkkisukat
• päällystakki tumma pitkä (frakin liepeiden täytyy peittyä), tai musta viitta valkoisella vuorilla, kaulahuivi silkkinen valkoinen, käsineet valkoiset, musta silinterihattu
• Päällystakiksi sopii musta, tummansininen tai tummanharmaa takki tai musta viitta, jossa on valkoinen vuori. Kaulahuivi on valkoinen ja silkkiä, käsineet ovat valkoiset. Musta silinterihattu.

• Frakin kanssa käytetään valkoista solmuketta (eli rusettia), joka solmitaan itse (eli ei valmiita rusetteja, jätetään ne lapsille ;)). Tässäpä pientä puuhaa itsenäisyyspäiväksi, harjoitelkaa solmukkeen solmiminen! Solmuke on mukavaa vaihtelua myös arkipukeutumiseen :)

JUHLAPUKU

•  Kun mies pukeutuu frakkiin, naisella on suuri juhlapuku
• monenlaiset värit ja mallit ovat sallittuja, linjaltaan leveä tai kapea
• yläosa saa olla avonainen tai olkaimeton
• eri paria oleva ylä- ja alaosa ei käy (esim. hame ja jakku tai juhlapusero), korsetti ja siihen kuuluva hame käy
• hameen pituus täyspitkä, kengän kärki saa vähän vilkkua, helma on vain pari senttiä lattiasta
• materiaalin on juhlavaa (esim. silkki, sametti, brokadi, sifonki, paljetit, helmikoristelut ym. kirjailut.. )
• asuun sopivat juhlavat arvokorut tai juhlavat fantasiatyyppiset korut (esim. strassi- ja lasikorut)
• ei rannekelloa, ellei ole korukello
• tiara, diadeemi ja hiuskoristeet mahdollisia, ei hattua
• jos käyttää hansikkaita, pitkät kyynärpään yli ulottuvat 
• siro hihnaton juhlalaukku, mieluiten kenkien kanssa samaa sävyä tai materiaalia
• sirokorkoiset umpinaiset avokkaat tai sandaletit juhlavasta materiaalista, esim. puvun sävyyn soinnutettua satiinia
• ulkovaatteena viitta, keeppi, ulsteri, turkki, shaali, stoola.. huom! juhlakenkiä ei kuljeteta muovipussissa oli sitten kyse Linnan juhlista tai teatteriin menosta ;)

Kampaus ja ehostus kuuluvat olla asianmukaisesti juhlavat, pitkille hiuksille juhlavin, kaunein ja asiallisin vaihtoehto on jonkinlainen kampaus, jossa hiukset ovat kiinni. Perinteiselle nutturalle on paljon erilaisia vaihtoehtoja. Jo työpukeutumisessa pitkät hiukset täytyisi pitää kiinni, joten varsinkin suuressa juhlassa auki olevat hiukset ovat mielestäni aivan liian arkiset. Mitä olette mieltä?

Kuppikakkuja

Olen sisustuksen suhteen ehdottomasti vaalean maalaisromantiikan kannattaja. Mutta joskus on mukava hieman leikitellä väreillä, kuvioilla ja teemoilla. Tällä kertaa kurkistus kodinhoitohuoneeseemme, kuppikakkujen valtakuntaan. Vaikka sen kunniaksi, että löysin eilen lapsille tarkoitetun puisen leivostiskin kuppikakkuineen. Lupasin, että lapsetkin saavat sillä joskus leikkiä, mutta minun se on! ;) Tällainen sisustushan elää koko ajan, ja onkinhan se oikeastikin selkeästi kesken: seinät ja tuolit odottavat maalia, kun nyt vain keksisi, laittaako valkoisen tilalle jotain kivempaa herkullista sävyä, mitä olette mieltä? Matonkudettakin jo hain ja mallia suunnittelin, kuppikakun muotoisia pikkumattoja olisi tarkoitus tehdä. Harmi vain, kun tila on rajallisen kokoinen, ja siellä täytyisi mahtua laittelemaan pyykkejä ja ompelemaan, tällä hetkellä myös tietokone on siellä evakossa.

The Lätsä

Erilaisilla asioilla ympäri kaupunkia liikkuessani kiinnitän usein huomiota ihmisten pukeutumiseen, mikä ei liene kovin yllättävää. ;) Itseäni yllätti kuitenkin havainto, jonka tein miesten pukeutumiseen liittyen. Keski-ikäiset ja vanhemmat miehet liikkuvat kaupoissa tms. tähän aikaan vuodesta keskimäärin asiallisemmissa vaatteissa kuin vastaavan ikäiset naiset! Voiko se olla mahdollista? Lähes kaikilla naisilla tuntuu olevan jokin tuulitakki tai muu ulkoilutakki. Miehillä on se jokin pusakka-tyylinen takki, harvemmin mielestäni tuulitakki. Jään vielä seurailemaan ja havainnoimaan asiaa, palaan jos teoriaani täytyy muuttaa tai kumota. Kertokaahan omat mielipiteenne asiasta!

Tämä olikin sopiva aasinsilta (ja nyt juuri sopiva keli) palatakseni haikeana muistoissa viime kesään. Kesälomamatkalla poikkesimme eräässä kaupungissa ohimennen oikeassa hattuliikkeessä. Mainittakoon, että olimme liikkeellä aikuisporukalla, mukana oli sekä miehiä että naisia. Eräs meistä etsi jotain oikeastikin, ja me muut pilke silmäkulmassa katselimme, ihastelimme ja joku jopa sovittelikin jotain. Minua ihmetytti ja harmitti, kuinka liikkeen palvelu ja myyjän asenne oli todella ylimielistä, töykeää, ylivarjelevaa ja jopa vähättelevää. Juuri tuolla asenteella pidetään yllä sitä mielikuvaa, että tavallinen tallaaja ei hattua käytä eikä osta kuitenkaan, eikä kyllä uskalla edes hattukauppaan astua, jos vastaanotto on tämä! Meillä oli hattujen keskellä hauskaa, monenlaisia mielikuvia syntyi kun yhdistelimme mielessämme eri ihmisiä ja erilaisia hattuja. Mutta olimme silti asiallisia. Miehet sovittelivat muutamia hattuja, ja oma mieheni (jolla on hieman haasteellisen mallinen ja kokoinen pää sekä tiukka makutuomari ;)) löysikin aivan täydellisen hatun, juuri hänen kasvojen muotoon, väreihin sekä tyyliin sopivan. Se oli ensimmäinen hattu, joka rehellisesti näytti todella hyvältä hänen päässään! Mutta, emme saaneet asiallista palvelua, vaan ylimielinen asenne jatkui.

Eikö hattuliikkeessä saa innostua ja nauraa? Täytyykö olla hillitty ja asiallinen? Onko näin myös hatun käytön suhteen: käyttävätkö hattua vain hienostuneet rouvat ja herrat? Itselleen sopivaa hattua on todella vaikea löytää. Hatun täytyy tuntua juuri omalta, istua hyvin, olla väriltään erityisen hyvä (koska on niin lähellä kasvoja), ja tyyliltään juuri oikea. Eikö se innostuneisuus juuri kerro siitä, että liikkeen tuotteet saavat silmät loistamaan mielenkiinnosta, ja ehkä juuri se oikea hattu on etsinnässä, jopa löytynyt. Miksi kauppiaan täytyy asenteellaan sammuttaa kaikki tämä? The Lätsä oli täydellinen, mutta luonnollisesti myös hintava. Hyvällä myyntipuheella se olisi saattanut tarttua mukaan. Mutta tällä kertaa se jäi ylpeän hattumyyjän huomaan. Pitäköön hattunsa. Vaikka se jäikin huutamaan peräämme ja kaivamaan mieltämme pitkäksi aikaa. Jokin aika sitten rakas kaljuni sai peitokseen vastaavan mallisen lätsän, josta maksoimme halpaliikkeessä vain murto-osan esikuvastaan. Kelpo korvike silti. Ja tuo silmin nähden iloa, positiivista huomiota ja asennetta myös kantajalleen. Kyllä hattu on oman tyylin täydentämisessä vertaansa vailla, oli kyseessä hienostunut ja sivistynyt tai tavallinen tallaaja, kukin tyylillään!