Virkkauksen viemänä

Virkkaaminen on kyllä todella koukuttavaa. Sain juuri valmiiksi maton olohuoneeseemme. Toiseksi viimeisellä kerroksella tuli todella tiukka paikka, ja niinhän siinä kävi, että virkkuukoukku katkesi! Jokainen koukkuun tarttunut tietää sen tunteen, eikö? On juuri saamassa valmiiksi isomman projektin, eikä mikään kauppa ole enää auki, että saisi haettua uuden. Ja kyseessä oli vielä lempikoukkuni, kaikkein kaunein kullankimaltava yksilö :( ..no seuraavana päivänä hain varmuuden vuoksi kaksi samankokoista koukkua. Mutta eipä löytynyt kultaista.

Mutta ihan kivahan siitä tuli, mukavaa vaihtelua valkoiseen karvalankamattoon. Paljastaahan se toki hiomisen tarpeessa olevaa parkettia enemmän.. Ja liukuestettä pitäisi laittaa toiselle puolelle, ettei lapset lennä selälleen. Mietin vielä, pitäisikö tehdä seuraavaksi toinen hieman pienempi matto olohuoneen toiseen päähän, tämän viereen, mahtaisikohan se olla liikaa?

Taustalla näkyy vielä hieman keskeneräinen kalustettu kasvihuone -projekti. Palaan siihen ehkä vielä myöhemmin jossain vaiheessa, kunhan saan viimeisteltyä sitä ja laitettua hieman tekstiilejä. On vain aina niin monta projektia kesken, mutta kyllähän se palkitsee, kun jonkun saa valmiiksikin asti!

Lompsimassa

Kyllä on viime päivinä taas satanut, harmittaahan se. Toisaalta ei harmita kun ei ole lomalla nyt, paitsi että ei voi sanoa "lomalla lomps" ;) Tänäänkin juuri kun olin ajatellut lähteä lenkille, alkoi sataa, eikä se ollut ihan pieni ripsaus, vaan oikein kaatamalla. Mutta päätin siitä huolimatta lähteä. Ei muuta kuin sadetakki ja kumpparit päälle ja lompsimaan. Eipä olisi uskonut, kuinka paljon kävely sateessa kirkkaan värisissä varusteissa piristi. En usko, että olisin lenkistä läheskään niin iloinen, jos olisin ollut liikkeellä vaikka (läpimärissä) lenkkareissa ja synkissä vaatteissa. Kyllä väreillä on ihmeellinen vaikutus.

Suurin osa suomalaisten sateenvarjoista (kuten ehkä yleensä myös vaatteista) on varmasti mustia, jolloin sateen synkkyys ja apeus yhä korostuvat. Mutta jos valitsisi pirteän värisen, vaikka iloisen pilkullisen sateenvarjon, se varmasti piristäisi myös mieltä. Saattaisit ehkä huomata, kuinka sadepisarat tanssivat lätäköissä, tai miten ihanan raikkaalta sateella tuoksuu, ja kuinka kasvit kukoistavat ja kastemadot kirmailevat.

Minä nautin usein myös aivan pienistä ilonaiheista. On hienoa seurata, kuinka pienet, arkipäiväiset ja vaatimattomatkin asiat voivat saada piristymään. Tällä lenkillä iloitsin pienellä kujalla kävelystä vastavirtaan leveässä vesipurossa. Siitä, kuinka vesi valui hiuksia pitkin ja sain kaadettua kiven saappaasta. Rikoin sateen syövyttämien syvien hiekkauomien reunoja jaloilla ja löysin uuden polun. Muistin myös taas kokeiltuani, että vesilätäkköön täytyy hypätä tarpeeksi kovaa, ettei itse kastu. Ei kuulosta kummoiselta, mutta tuo siihen hetkeen kaivatun ilonmurun. Kannattaa pyrkiä katsomaan asioita välillä lasten tavalla ja tasolta, välttää pitämästä asioita itsestään selvinä ja tavallisina. Nautitaan piristävästä säästä, oli se sitten sadetta tai aurinkoa! :)

Minä yritän vielä löytää ilon aiheen siitä, kuinka kovan sateen jälkeen asfaltoitu pihamme näyttää aina tältä...

...kotikujalta valuu mukavasti savea, hiekkaa, soraa ja vettä pihallemme. No, jos itse en osaa iloita tästä, niin siinäkin asiassa olisi opittavaa lapsilta, nehän riemastuivat suuresti: saa lapioida hiekkaa, kuljettaa ämpärillä vettä ja hyppiä jättilätäkössä! Ehkä minä sitten tyydyn nauttimaan niiden ilosta.

Reijoa muuttamassa

Tällä kertaa haluaisin antaa teidän kurkistaa arkeeni töiden kautta. Ennen ja jälkeen -muutokset ovat omasta mielestäni aina erittäin mielenkiintoisia. Tässäpä yhden miehen muutos.

Alla olevassa kuvassa näet Reijon tyypillistä työpukeutumista ennen. Nämä asut edustavat aiemman vaatekaapin arki-asujen parhaimmistoa. Väreinä oli lähinnä musta, harmaa sekä pieninä määrinä viininpunaista. Siisti mies, mutta voisiko ilme hieman piristyä ja nuorentua?

Näin kesäinen ja tyylikäs herrasmies Reijosta kuoriutui, eikös ole mies edukseen? :)

Muutos alkoi värianalyysista. Seuraavaksi karsimme vaatekaapista huonoiten istuvat ja huonokuntoisimmat vaatteet. Väärän värisistä vaatteista säästimme vain parhaimmat, sillä eihän koko vaatekaappia voi laittaa uusiksi samalla kertaa. Sitten lähdimme yhdessä vaateostoksille, ja mukaan tarttuikin monenlaista. Reijo osti mm. lämpimän pellavan sävyisen, kesäisen kolmiosaisen pellavasekoitepuvun, mitä on helppo hyödyntää erilaisissa asuissa joko yhdessä tai erikseen.

Puhtaat, heleän kirkkaat, lämpimät kevään väritkään eivät säikäyttäneet Reijoa, hän oli liikkeellä ilahduttavan avoimin mielin. Reijo on saanut arjessaan uusien värien ja vaatteiden myötä paljon positiivista palautetta. Eräs tuttava totesi: "Uudet värit saivat hänet näyttämään ihan uudelta mieheltä, hän nuortui monta vuotta, kasvojen ilmeetkin tulivat ihan erillä lailla esille."

Neuleasu on hyvä ja rento työasu. Neulepuseron alla on miehen hyvä pitää kauluspaitaa, jolloin kokonaisuudesta tulee puetumpi.

Tässä alla vaatekaapista aiemmin löytynyt paita sekä vanha perintösolmio, joka saatiin hyvin yhdistettyä moniin asuihin. Kuvioiden yhdistäminenkään ei ole ongelma, jos värit ovat täsmälleen samat. Paita-solmio-liivi -yhdistelmä on rento, ja pikkutakin lisäämällä ilmeeseen saadaan astetta enemmän ryhtiä.

Liivin lisäksi myös slipoverilla saa kevyttä kerrospukeutumista, ja tätä kautta mielenkiintoa ja täydennystä asuun. Alla vasemmalla kauluspaidassa on pehmeänvalkoinen sävy, ruskeat ja punaiset kapeat raidat tuovat piristystä arkeen ja mahdollisuuden yhdistää niin ruskeaan kuin punaiseenkin.