Syksyä sydämessä

Oletko viime aikoina ehtinyt pysähtyä nauttimaan hetkestä? Arvostamaan itsestään selvää asiaa? Nähnyt asiasta valoisamman puolen?

Lapset tekevät juuri näihin aikoihin pakolliset syysaskartelut koulussa ja kerhossa. Me aikuiset kuittaamme nämä tuotokset usein kiireessä puolihuolimattomasti vain: ”joo, onpa hieno”. Ehkä vähän vilkaisemme. Mutta mikä on oma suhteemme syksyyn? Kaiken kiireen, hälinän ja arjen keskellä muistamme vain valittaa pimeydestä, murehtia tekemättömiä puutarhatöitä ja ensimmäisiä pakkasia. Jääkö meidän oma syksystä nauttiminen askartelujen myötä kokonaan?

Mielestäni jokaisen aikuisen, myös sinun, täytyisi pysähtymällä pysähtyä joka syksy jonkinlaisen syysaskartelun tai -ihmettelyn merkeissä. Ei noin uskomatonta Luojan luomaa taidetta saa pitää itsestään selvyytenä. Sitä eivät edes parhaimmat taiteilijat pysty päihittämään. Luonnossa on sitä jotain, mikä ainakin minua puhuttelee uudelleen ja uudelleen. Aina eri tavalla. Täytyy vain osata aina välillä pysähtyä hetkeen ja antaa sen puhua. Imeä hetkestä kaikki se ilo, rauha ja voimavara, joita arki vääjäämättä kuluttaa.

Jokin päivä sitten satoi saman päivän aikana peräjälkeen vettä, räntää, lunta ja rakeita, huomasitko? Eikö se ole luonnon monimuotoisuutta parhaimmillaan! Samasta elementistä niin montaa eri muotoa. Ja me kiireiset ihmiset vain tuskastelemme kastuvia silmälaseja ja leviäviä ripsivärejä. Minä ainakin odotan seuraavaa kunnon sadekuuroa, kun saan ottaa mukaani valkoisen rimpsureunaisen sateenvarjoni, se on minun prinsessahetkeni. Tai sitten saatan nauttia kasvoja ja hiuksia pitkin valuvista pisaroista ja värikkäästä sadetakistani.

Lähde sateisena iltana lenkille, ei siitä huolimatta, vaan juuri sen takia! Nauti tunnelmaa luovista katulampuista ja lätäköissä tanssivista sadepisaroista. Siitä, että saat loiskutella isossa vesilammikossa iloisen värikkäissä kumisaappaissa. Välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Pysähdy kesken työmatkan vain ihastellaksesi upeaa pihlajaa, ehkä poimiaksesi muutaman lehden mukaasi. Kahlaa pihalla olevassa vaahteranlehtimeressä nauttiessasi niiden kahinasta, naapurin haravoidessa otsa rypyssä. Seuraa luonnon näyttämää esimerkkiä ja piristä itseäsi ja läheisiäsi käyttämällä pukeutumisessasi värejä! Sytytä illalla kynttilä, nauti kiireettömästä ja tunnelmallisesta hetkestä ja liekin rauhoittavasta lepatuksesta. Lämmitä kuppi kuumaa kaakaota ja anna vaahtokarkin sekä suklaan sulaa. Ja sydämesi. Se on pienestä kiinni, vain asenteen matkan päässä!

Minä ainakin yritän säilyttää itsessäni sen pienen tytön, ihastella lapsen lailla syksyistä väriloistoa joka kerta niin kuin ensimmäistä kertaa. Tänään aion lähteä lasteni kanssa keräämään käpyjä syksyistä asetelmaa, sitä askartelua, varten. Päivälenkillä keräämäni vaahteranlehdetkin odottavat vielä arvoistansa käyttöä. Onhan noita lehtiä kotipihallakin riittävästi, mutta ei kai niitä raaskisi edes haravoidakaan. :)

Lilla Sinuksin tupa

Aurinkoinen tervehdys juuri sinulle! :)

Luonnon valmistautuessa talveen ja ihmisten kaivautuessa vilttien alle on mukava tehdä jotain piristävää. Sinuksin blogi on vihdoin uudistettu ja postauksiakin alkaa taas tulla! Hiljaiselon aikana on tapahtunut paljonkin, mielenkiintoisimpia poimintoja menneestä luvassa hieman myöhemmin. Tähän alkuun kuitenkin kurkistus Lilla Sinuksin puolelle. Lilla Sinuksihan on Villa Sinuksin 1:12 miniatyyrimaailma, joka koostuu tällä hetkellä roombox-asetelmista. Osa niistä on myös asiakkaiden ihasteltavissa.

Nukkekotiharrastukseni on vasta melko alussa. Ehdin ostaa 4-kerroksisen nukkekodin, maalailla ja sisustaakin sitä jo, kun ymmärsin, että avoin, iso talo ei ole minun juttu. En jaksa pyyhkiä pölyjä, asetella tavaroita uudestaan viittä kertaa päivässä (lasten luvattomien leikkien jälkeen), enkä etsiä pikkuriikkisiä esineitä lasten lelukaaoksesta. Sitäpaitsi tykkään muutenkin mieluummin pienistä projekteista, jotka saa joskus valmiiksikin!

Tämä minimaailma vie kyllä mennessään! Aina löytyy jokin minimalistinen ihanuus, joka on vain aivan pakko saada. Juuri valmistunut kodikas ja herkullinen tupa on toinen roomboxini (=esim. johonkin laatikkoon tehty huoneasetelma). Seuraavaa varten on jo suunnitelmat valmiina, sormet syyhyten odotan pääseväni näpertämään sitä. Ensin on ehkä syytä kuitenkin kerätä tämän tekemisestä aiheutuneet sotkut, jotka eivät ole ihan minikokoa.. ;)

Toteutan nukkekotikoossa myös sellaisia sisustuksellisia asioita, joita en voi luonnollisessa koossa saada. Näin on helpompi elää sen tosiasian kanssa, ettei meille vain mahdu vanhaa puusohvaa tai hellaa. Todenmukaisuutta lisäävät pienet arkiset asiat, kuten pöydälle särkynyt kananmuna, keskeneräinen leipomus tai pöydälle jäänyt avonainen kirje.

Tämä tupa on tehty pienen kasvihuoneen sisälle. Sen takia sen kuvaaminen on todella haastavaa. Tässä teille kuitenkin pieni silmäys tupaan, joka jaksaa ainakin toistaiseksi aina vain uudestaan ilahduttaa itseänikin. Tervetuloa :)