Syksyä tuulissa ja tyylissä

Asiakkaan pukeutumistyyliä analysoidessani kyselen monenlaisia asioita henkilön elämästä, elintavoista, persoonasta, mieltymyksistä ja tottumuksista. Jotkut asiat eivät ehkä tunnu liittyvän tyyliin nopeasti ajateltuna mitenkään, mutta kokonaisuudesta muodostan mielikuvan henkilön persoonasta ja sitä kautta tyylistä. Tämä on erittäin mielenkiintoista. On myös palkitsevaa kuulla, kuinka asiakas on kokenut minun löytäneen hänelle täydellisesti sopivat tyylit. Jotkut ovat jopa positiivisesti yllättyneitä, etten suosittelekaan heille liian itsestään selvältä tuntuvaa tyyliä. Ei mummon tarvitse pukeutua ”mummotyyliin” tai tyylittömän tyytyä vaatimattomuuteen.

Minulle ajatus asiakkaan pukeutumistyylistä syntyy saadun tiedon, pohdiskelun ja intuition perusteella. Useimmiten vain tulee hyvin vahva tunne tyylin luonteesta. Joskus oikeaan lopputulokseen pääseminen vaatii useamman tyylin yhdistelyä: perusta jostakin, lisäksi piirteitä tästä ja ripaus tuolta. Joskus oikean tyylikombinaation löytääkseen täytyy nähdä pintaa syvemmälle, lukea rivien välistä. Kuunnella tarkkaan ja yrittää ymmärtää, joskus tehdä havaintoja jopa päinvastoin kuin asiakas itse sanoo ja luulee tietävänsä :)

Joskus tyylianalyysia tehdessä tulee ilmi hyvin henkilökohtaisiakin asioita, jotka eivät suoranaisesti liity pukeutumiseen, mutta kuitenkin voidaan huomata, kuinka suuri vaikutus niillä saattaa lopulta välillisesti olla henkilön pukeutumistottumuksiin ja -uskomuksiin. Joskus täytyy osata huomioida hyvinkin henkilökohtaisia asioita, jotta pystyy suosittelemaan asiakkaalle soveltuvia vaatteita. Jotkut virheelliset uskomukset ovat luonteeltaan sellaisia, että ne ovat alitajuisesti vaikuttaneet henkilön pukeutumiseen sitä ehkä liikaa rajoittaen. Havainnollisesti perustellen voi pinttyneistäkin ennakkoluuloista ja uskomuksista päästä eroon ja löytää pukeutumisesta yllättäviäkin uusia ulottuvuuksia, samalla itsetuntoaan ja ilmettään kohottaen.

Elokuun myötä ilmanala on muuttunut heti kerrasta syksyisemmäksi. Se sai minut miettimään myös ihmiselämän vaihtuvia ”vuodenaikoja”. Mitä mieltä olette, muuttuuko, tai kuuluuko myös tyylin muuttua sen myötä, kun ikäännymme, siirrymme elämän keväästä syksyyn?

Niinhän siinä usein käy. Elämä vakiintuu, eikä ehkä ”tarvitse” kiinnittää itseensä tai vetovoimaansa enää niin paljon huomiota. Vartalokin muuttuu. Ja vaatekaapin vaatteet vanhenevat ja vanhanaikaistuvat. Ollaan hukassa oman vartalon, tyylin ja vaatteiden kanssa, harmillista. Asiaa voi ajatella myös eri kannalta. Toisaalta iän myötä ihminen oppii tuntemaan itsensä paremmin, itsetunto kasvaa ja uskaltaa olla sitä mitä haluaa olla. On ehkä kokeillut monenlaista, on valmiimpi asettumaan aloilleen, löytääkseen itselleen parhaat vaihtoehdot. Ajan myötä talouskin on usein vakaampi, ja mahdollisuudet panostaa pukeutumiseen ovat paremmat.  Sitä paitsi, kyllä pitkäaikaista puolisoakin tulee arvostaa ja ilahduttaa. Ja eihän me pukeuduta vain toisia varten, vaan sen lisäksi että kunnioitamme muita, ilahdutamme myös itseämme.

No minkä ikäisenä ihminen sitten lakkaa haluamasta olla vanhemman näköinen kuin on? Entä minkä ikäisenä on kaikkein tavallisinta haluta näyttää nuoremmalta? Onko ihminen missään iässä tyytyväinen siihen, minkä ikäiseltä hän näyttää? Täytyykö aina yrittää olla olevinaan jotain mitä ei ole, kauhistella juonteita tai inhota veltostuvaa ihoa?

Ihmisellä on taipumus aina haikailla sen perään mitä sillä ei ole. Paljon useammin olemme tyytymättömiä kuin tyytyväisiä: niin elämäämme yleensä kuin vartaloomme ja pukeutumiseemmekin. Missä näistä muutoksen aikaan saaminen on helpointa? Itse olen viimeisimmän vaihtoehdon kannalla. Kun oppii hyväksymään vartalonsa, huomioimaan sen hyvät ja huonot puolet pukeutumisella sekä löytää tyylinsä, on taas hieman tyytyväisempi myös itseensä ja elämäänsä. Otetaan kaikki ilo irti pukeutumisesta kukin rohkeasti oman tyylimme ja kroppamme mukaisesti.

”Älä yritä olla kukaan muu, kuin sinä itse – silloin olet parhaimmillasi.”