Villa Sinuksi

Villa Sinuksi

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Lompsimassa

Kyllä on viime päivinä taas satanut, harmittaahan se. Toisaalta ei harmita kun ei ole lomalla nyt, paitsi että ei voi sanoa "lomalla lomps" ;) Tänäänkin juuri kun olin ajatellut lähteä lenkille, alkoi sataa, eikä se ollut ihan pieni ripsaus, vaan oikein kaatamalla. Mutta päätin siitä huolimatta lähteä. Ei muuta kuin sadetakki ja kumpparit päälle ja lompsimaan. Eipä olisi uskonut, kuinka paljon kävely sateessa kirkkaan värisissä varusteissa piristi. En usko, että olisin lenkistä läheskään niin iloinen, jos olisin ollut liikkeellä vaikka (läpimärissä) lenkkareissa ja synkissä vaatteissa. Kyllä väreillä on ihmeellinen vaikutus.

Suurin osa suomalaisten sateenvarjoista (kuten ehkä yleensä myös vaatteista) on varmasti mustia, jolloin sateen synkkyys ja apeus yhä korostuvat. Mutta jos valitsisi pirteän värisen, vaikka iloisen pilkullisen sateenvarjon, se varmasti piristäisi myös mieltä. Saattaisit ehkä huomata, kuinka sadepisarat tanssivat lätäköissä, tai miten ihanan raikkaalta sateella tuoksuu, ja kuinka kasvit kukoistavat ja kastemadot kirmailevat.


Minä nautin usein myös aivan pienistä ilonaiheista. On hienoa seurata, kuinka pienet, arkipäiväiset ja vaatimattomatkin asiat voivat saada piristymään. Tällä lenkillä iloitsin pienellä kujalla kävelystä vastavirtaan leveässä vesipurossa. Siitä, kuinka vesi valui hiuksia pitkin ja sain kaadettua kiven saappaasta. Rikoin sateen syövyttämien syvien hiekkauomien reunoja jaloilla ja löysin uuden polun. Muistin myös taas kokeiltuani, että vesilätäkköön täytyy hypätä tarpeeksi kovaa, ettei itse kastu. Ei kuulosta kummoiselta, mutta tuo siihen hetkeen kaivatun ilonmurun. Kannattaa pyrkiä katsomaan asioita välillä lasten tavalla ja tasolta, välttää pitämästä asioita itsestään selvinä ja tavallisina. Nautitaan piristävästä säästä, oli se sitten sadetta tai aurinkoa! :)

Minä yritän vielä löytää ilon aiheen siitä, kuinka kovan sateen jälkeen asfaltoitu pihamme näyttää aina tältä...


...kotikujalta valuu mukavasti savea, hiekkaa, soraa ja vettä pihallemme. No, jos itse en osaa iloita tästä, niin siinäkin asiassa olisi opittavaa lapsilta, nehän riemastuivat suuresti: saa lapioida hiekkaa, kuljettaa ämpärillä vettä ja hyppiä jättilätäkössä! Ehkä minä sitten tyydyn nauttimaan niiden ilosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti